Tarinaa

ronipentu.jpgRoni muutti uuteen kotiinsa alkukesällä 2000. Setäni tarhassa sillä oli alusta alkaen kaverina harmaauros Susitien Rolle. Rolle hyväksyi uuden pennun ongelmitta, vaikka se aluksi olikin hieman hämillään uudesta tulokkaasta. Roni taas puolestaan kotiutui nopeasti ja yritti heti pennusta asti saada lauman johtoaseman haltuunsa.

Roni oli pennusta saakka itsepäinen ja temperamenttinen, se oli vaikeaa opettaa tavoille, eikä se kulje vieläkään lenkillä vetämättä. Koiraa joutuu useasti käsitellä kovin ottein, että sen saa hallintaan, ja hetken päästä se on jo unohtanut kaiken oppimansa. Toisinaan tuntuu että se tekee kaiken mahdollisen ärsyttääkseen läsnäolijoita.      
    
Ronista kehittyi kauniin värinen, sen korvat nousivat nopeasti pystöön ja pää järeytyi toiveideni mukaan, mutta häntä jäi löysäksi. Ronin runko sai pian oikeat mittasuhteensa, mutta jalat eivät ottaneet kasvaakseen. Kului kuukausi, toinen, puolivuotta, eikä mitään kasvua raajoissa ollut havaittavissa. Vuoden ikäisenä Ronilla ja suurimmalla osalla pentueen koirista todettiin putkiluun kasvuhäiriö.
Roni jäi tappijalkaiseksi ja muistutti lähinnä mäyräkoiraa. Pitkään luultiin ettei kyseinen vaiva ollut periytyvää, vaan yhdistelmä ei vain sopinut yhteen. Vuonna 2009 tutkijaryhmä kuitenkin selvitti tappijalkaisuuden salat ja putkiluun kasvuhäiriön aiheuttaman geenivirheen. Myös Roni kantoi oman kortensa kekoon tutkimusta varten ja luovutti verinäytteen.  

Lyhytjalkaisuudesta huolimatta Ronia yritettiin kouluttaa metsästyskäyttöön. Tuskin pieni koko sen suuremmin haittaisi hirvityöskentelyä, ainut ratkaiseva tekijä muihin koiriin verrattuna tulisi olemaan nopeus.

Harmillisinta oli kuitenkin se, ettei Ronista koskaan tullut metsästyskoiraa sitkeistä yrityksistä huolimatta. Sitä eivät kiinnostaneet hirvet, supikoirat, eivätkä mitkään muutkaan riistaeläimet. 4 vuotta koiraa yritettiin saada kiinnostumaan, mutta turhaa.

Itselläni on periaatteena että koiran on ansaittava ruokansa. Siksipä olisin ollut jo valmis luopumaan koirasta, mutta setäni joka omistaa koirasta puolet halusi pitää koiran seuralaisena eläkepäiviä viettävälle Rollelle. Niinpä Roni sai jäädä taloon.