Tarinaa

nitatarinaa.jpg

Lehtikankaan Mimmille ja Frösöns Benille syntyi 8 pientä koiran alkua 17.4.2005. Olin totutellut ajatukseen elämästä neljän hirvikoiran kanssa, mutta nyt jokin sai miettimään asiaa uudelleen. Mimmin omistaja oli jokin aika sitten sanonut että tämä jää Mimmin viimeiseksi pentueeksi. Edellinen pentue oli onnistunut todella loistavasti ja nyt syntynyt pentue vaikutti myös erittäin lupaavalta. Pitkän miettimisen jälkeen tein päätöksen. Haluan Mimmistä narttupennun. Jamin sisko Tara on ehdottomasti yksi parhaista tietämistäni hirvikoiranartuista, halusin nyt itselleni samanlaisen :) Yllätyksekseni pentueeseen ei syntynyt kuin yksi narttu pentu. Nartusta joka kasvaa seitsemän uroksen joukossa täytyy tulla jotain erikoista.
Pentujen kasvaessa kävin pari kertaa katsomassa niitä Oulaisissa. Nita erottui
heti joukosta, sen korvat olivat nousseet todella varhaisessa vaiheessa pystöön, se oli rakenteeltaan erinomainen ja väritykseltään todella kaunis. Eniten silmään pisti sen itsenäinen ja tasainen luonne.

   Nita tottui uuteen kotiinsa nopeasti. Ensimmäisen yön se nukkui vieressäni sisällä, ja ymmärsi pyytää ulos kun tuli hätä. Pari ensimmäistä päivää se oli vaisuhko ja huomasin että sillä on koti-ikävä, mutta tarhan muiden koirien läheisyys helpotti ikävää ja pentu ystävystyi kennelin muiden koirien kanssa nopeasti.

 

 

kissajanita.jpg

Kuten kennelin kaikki koirat, myös Nita viihtyy hyvin Elmeri-kissamme

seurassa. Heti pienestä pitäen se on nauttinut kissan kanssa puuhaamisesta.

Syksyllä pennun hieman vartuttua aloitimme joka viikkoiset metsäreissut. Eihän pentu vielä o

ikein mistään mitään ymmärtänyt, mutta saipahan juosta ja tutustua uusiia hajuihin.

Marraskuussa Nita oli mukanani Ähtärissä tutustumassa hieman toisenlaiseen elämään. Koira yllätti minut täysin viisaudellaan. Se käyttäytyy sisällä ja autossa erittäin mallikelpoisesti, melkein kuin ihmiset. Se ei kerjää pöydästä, viihtyy sisällä yksinkin ja sillä on säännölliset ja tarkat ajat jolloin se tahtoo ulos tarpeilleen.
Kotona tarhassa pentu taas käyttäytyy kuin porsas, sillä lienee vielä paljon oppimista.

Nitasta kehittyi erittäin kaunis ja hyvätyyppinen narttu. Kevättalvella aloitimme näyttelyharjoitukset ja pentu oppi nopeasti kuinka kehässä käyttäydytään. Nita on ollut pikkupennusta asti erittäin tottelevainen, se oppi heti ensimmäisestä kerrasta kulkemaan narussa vetämässä. Tämä oli hyvä asia myös siksi että se helpotti huomattavasti koiran kouluttamista näyttelypuolelle.

Nitan ensimmäinen näyttely oli SHHJ:n päänäyttely Kajaanissa maaliskuussa 2006.
Näyttely meni odotusten mukaan Nummijärven antaessa Nitalle ERI:n. Kevään aikana kierreltiin kymmenkunta näyttelyä hyvällä menestyksellä ja tarvittavat sertit saatiin kasaan. Viimeisen sertinsä Nita saikin sitten Oulaisten näyttelystä keväällä 2007.

Nita ei tuottanut pettymystä myöskään metsästyspuolella. Heti ensimmäisellä metsäreissulla se löysi hirven omatoimisesti haukkuen sitä lähes puolituntia. Hyvät löydöt jatkuivat, mutta Nitan ongelma oli vielä pitkään seuraamisessa. Tytöllä ei kestänyt kantti seurata kuin kolme kilometriä ja sitten palattiin jo kiireesti takaisin emännän luo. Yritin pitkään väkisin tehdä Nitasta koekoiraa sillä yhteistyö meillä oli kunnossa. Koiran lyhyt vieteri seuraamisessa alkoi kuitenkin lopulta kyllästyttää ja syksyllä 2009 päätimme ampua sille muutaman hirven. Tilanne muuttui heti päinvastaiseksi. Koira alkoi kyllä pysyä hirvien mukana karkolla, mutta yhteistyö oli menetetty. Syksy 2009 oli koerintamalla raskain koskaann kokemani vuosi. Mei

llä oli Nitan kanssa suunnattoman huonoa tuuria, tyhjiä koemaastoja ja yhteistyökyvyttömiä hirviä. Kerta toisensa jälkeen kokeista oli tuomisina vain hakupisteet. Kun olin jo lähes luovuttamassa onni lopulta kääntyi, ja kun ykkösiä alkoi tulla tulivat ne kolme KVA:n tarvittavat tulokset varsin helposti.

Nita on luonteeltaan yksi parhaimmista nartuista joita tiedän. Se on viisas, rauhallinen ja erittäin ihmisrakas. Taipumuksia sillä olisi myös sylikoiraksi :)
Ainut negatiivinen piirre tytössä on ettei se siedä lähelleen vieraita koiria. Kaikki lauman ulkopuoliset koirat saavat heti tilaisuuden tullen nenilleen, joten tyttö kannattaa todellakin kiertää kaukaa. Oman laumansa narttu hyväksyy ongelmitta ja kohtelee moitteetta jokaista lauman jäsentä.