Tarinaa

Rolle tuli uuteen kotiinsa vasta 8 kuukauden ikäisenä. Edellinen koiramme Eki-Kalen Vekku jäi auton alle syyskuussa 1996 ja heti pian sen jälkeen kävimme hakemassa Rollen Pitkäahon Oskarilta Teerijärveltä. Rolle oli ns. ”pahnanpohjimmainen”, pentu joka oli jäänyt jäljelle kun muut olivat päässeet jo uusiin koteihinsa. Koira oli vain siirretty kasvattajalta Oskarin hoiviin.

Oskarin tarhassa Rolle asusteli kolmen muun koiran kanssa yhdessä. Rolle oli pieni ja musta. Sen häntä rötkötti epämääräisesti lonkalla ja sen isot korvat höröttivät sen kuunnellessa ketä tarhalle oli tulossa. Rolle oli lempeä luonteinen, rauhallinen eikä se vastustellut lähtemistä uuteen kotiinsa. Koko matkan Teerijärveltä Lohtajalle se nukkui sylissäni ja kotiutui myös nopeasti kun pääsimme perille.

Rollea ei oltu käytetty metsässä kertaakaan ennen kuin se tuli meille. Jo ensimmäisellä metsäreissulla se kuitenkin löysi hirven ja seurasi sitä useita kilometrejä sitkeästi, jopa yli isompien vesistöjen. Seuraavana syksynä Rollelta ammuttiin ensimmäinen hirvi koiran ollessa 1 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen. Työskentely oli hienoa ja passimies ampui sille emän ja vasan samaan läjään.
Tuolloin -90 luvun lopulla hirvijahti oli meillä kuitenkin melko rajoitettua ja usein haukussa oli vääriä hirviä joita ei ollut lupa ampua. Siksipä kaadot alkuvuosina jäivät vähäisiksi.

Seuraavana syksynä Rolle terästäytyi ja kun lupia oli enemmän, saatiin sille ammuttua myös enemmän hirviä. 2000- luvun alussa isäni oli hirviseurueemme johtajana, mikä osaltaan vähensi koiran käyttöä metsällä. Isäni halusi antaa ensisijaisesti muille koirille mahdollisuuden työskentelyyn. Rolle oli erittäin varma hirvenkäsittelijä. Sen haku oli loistavaa ja laajaa. Koira onnistui aina taikomaan jostain hirvet. Lisäksi poika oli erittäin sitkeä työskentelijä. Useita öitä on vietetty metsässä Rollea pois huudellen.

Aina ei haavereiltakaan säästytty. 4 – vuotiaana sonni potki koiran pahoin ja ressukka raahautui huojuen pois metsästä. Tapaturmasta kuitenkin selvittiin ilman pysyviä vammoja.

Rolle ei koskaan ole ollut erityisen kaunis. Se on varsin pienikokoinen, musta ja löysähäntäinen. Kolmevuotiaana käytimme sitä kuitenkin näyttelyssä tuloksena AVO3. Heikko näyttelytulos esti Rollea saavuttamasta käyttövalion arvoa, joten päätimme jättää koe touhuilut sikseen ja keskittyä täysipainotteisesti vain metsästykseen.

Keväällä 2000 Rolle sai seurakseen Hovimäen Ronin, pienen ja pippurisen harmaa uroksen. Rolle suhtautui tulokkaaseen välinpitämättömästi, eikä edes murahtanut pennulle, vaikka tämä roikkui koiran poskinahassa kiinni. Rolle on aina suhtautunut muihinkin koiriin välinpitämättömästi, kaadoltakin se lähtee heti pois toisen koiran tullessa sinne. Rolle on muutenkin aina ollut luonteeltaan erittäin miellyttävä. Se ei räyhää turhasta, vaan kunnioittaa omistajiaan ja alistuu vastustelematta.

Kuuden vanhana Rollen terveys alkoi reistailla. Nuorempana se joutui sairastamaan monet kurkkutulehdukset haukuttuaan hirveä kellon ympäri. Pian sen hengitys alkoi olla vaikeaa, se köhisi ja pärski ja joskus kun se oli oikein innoissaan, tuntui että se saa astmakohtauksen. Rollella on tiettävästi jonkinmoinen ahtauma henkitorvessa, jota ei kannata tuon ikäiseltä koiralta enää poistaa.

Hengitysvaikeudet helpottuivat aina koiran päästessä metsään. Syksyllä -03 Rolle pelasi vielä moitteettomasti kunnes se loukkasi jalkansa hirvityöskentelyn aikana. Sen oikeasta etujalasta irtosi kynsi aivan kynsituppea myöten, ja koira joutuikin olemaan loppuvuoden lomalla. Seuraavana syksynä jalka oirehti jälleen, lisäongelmaksi muodostui hot spot, sekä loppu syksystä vanhuuden höperyys. Koira alkoi ajaa kettua. Hämmästys oli suuri, sillä Rolle ei ollut tuota koskaan ennen tehnyt. Nyt sillä oli pahasti vinksahtanut jokin päässä.

Rolle vietteli muutaman vuoden ansaittuja eläkepäiviä. Metsään  olisi vielä tehnyt mieli, mutta terveys ei enää olisi raskaita metsäreissuja kestänyt. Helmikuussa 2008 Rolle viimein nukkui pois ja pääsi paremmille ja kivuttomille metästysmaille. Koira jätti jälkeensä ison aukon, mutta paljon mahtavia muistoja ja kokemuksia joista on syytä ottaa opiksi.